SYNOPSIS

Syksy 1993: Muutama vuosi Berliinin muurin kaatumisen jälkeen ja lopetettuaan toimistonsa Helsingissä Theo Kaarlo Kaski, arkkitehti, on viettämässä syksyä eräässä linna-täysihoitolassa Brandenburgissa entisessä Itä-Saksassa. Barokkisen linnan kauneudessa hän alkaa piirtää suunnitelmaa unelmiensa talosta, jossa hän viettäisi loppuelämänsä.

Theon entinen yhtiökumppani, arkkitehti Asko Vincent Martikainen saapuu vierailulle linnaan 10 vuoden poissaolonsa jälkeen Theon elämästä. Pitkän päivällisen aikana miesten kiivaat keskustelut menevät heidän yksityiselämiensä pohdinnan ohella heidän muinaisiin rakennusprojekteihinsa ja arkkitehtuurin etiikkaan 1960 - 80-luvuilla.

Noina vuosina miesten arkkitehtitoimisto oli vastannut suurista kaupunkiympäristöihin kohdistuneista projekteista Suomessa. Huippuna oli ollut 320 idyllisen, eheän puutaloalueen korvaaminen 32 sementtitalotornilla – miesten itsensä päästessä asumaan ainoaan suojeltuun kortteliin kyseisellä ranta-alueella. Sama funktionalistinen rakentamisen tyylisuunta oli toteutunut kaikkialla Euroopassa noina vuosikymmeninä.

Vincentin lähdettyä linnasta Theon suunnitelma Unelmatalostaan saa aivan uuden suunnan. Hän ei tekisikään unelmiensa taloa ja kotia ainoastaan itselleen, vaan myös Clara -nimiselle saksalaiselle naiselle, jonka hän on tavannut yhden ainoan kerran elämässään, erään huvilan pihalla 50 vuotta sitten lapsuudessaan. Tässä Theoa auttaa linnan arvoituksellinen puutarhuri Josef Klein, johon linnan mykkä piika on rakastunut.

Piirtäessään unelmiensa taloa Theo kirjoittaa Claralle pitkän kirjeen. Kirjeessään hän toivoo lapsuutensa suuren ihastuksen saapuvan linnaan tapaamaan häntä ja näkemään unelmatalon luonnokset omin silmin – talon, jossa Theo toivoo heidän kahden viettävän heidän loppuelämänsä. Tarttuuko Clara tarjottuun loppuelämän mahdollisuuteen?